Valmis!

Hieman myöhässä tämä tulee, sillä työ on ollut valmiina jo toista viikkoa. Hieman tuli kiire, mutta valmiiksi tuo näyttää tulleen. Pari kohtaa kyllä on mitä ehkä vielä hiukan korjailisin, mutta katsoo nyt.

Kasvot oli tosiaan miulle varsin haastavat enkä noihin toisiin nyt täysin tyytyväinen ole, mutta kauempaa näyttävät ihan kivoille nekin. Kasvoihin vinkkejä tuli katsottua kirjojen kuvista, että kuinka muut taiteilijat ovat kasvoja maalanneet. Suitset tuli sutastua hetkessä, mutta onneksi löysivät ensimmäilessä yrityksellä paikkansa.

Kokonaisuudessaan olen varsin tyytyväinen, kunhan en mene liian lähelle katsomaan. Olen ylpeä työstäni, sillä näin isoa taulua en ole yksinään maalannut ikinä. Musta tausta tekee maalauksesta paitsi kiehtovan, myös säästi minulta paljon aikaa.

Kuvat eivät ole mitään huippuluokkaa ja niistä on kenties hieman hankala saada käsitystä todellisuudesta. Nyt työ on kyllä niin esillä, että jos Kimpisen lukiossa vierailette niin löytyy heti siitä aulan vierestä.

20.3.

Postaus tulee nyt hieman myöhässä, sillä minulla ei ole ollut aikaa koneen ääreen istahtaa yhtään aiemmin. Melkein koko torstain tunnin ahersin pikku-Pinjan jalkojen kanssa, kun kuvaa tarkemmin katsottuani vasta tajusin kuinka kuomat ja nilkasta pilkottava sukka oikeasti menevät. Niin, alkuperäiskuvaa katsoessa tosissaan huomasin, että siellä sukkakin on.. Äiti sai myös valkoisen takin.

Ensitunnilla kohtaan sitten sen välttelemäni kasvojen maalaushaasteen. Hui. Toivottavasti kasvot onnistuisivat - en kestä jos yhdet pienet kasvot pilaavat työn.

Ja kolme kertaa jäljellä. Aika riittää, mutta kuinka hyvin - se riippuu juurikin noista kasvoista. Suitset ovat ainakin oletettavasti melko nopeat tehdä.

19.3.

Kuten kuvasta näkyy, haalari on edistynyt ja äiti sai takin päälleen. Tänään kaikki sujui aika hyvin, väreistä tuli varsin helpolla oikean värisiä ja itsellä kun oli hyvä päivä niin maalaamisessakaan ei tullut yhtäkään tuskaista hetkeä. Maalaus on talvisesta kuvasta, joten tein kuvan mukaan kuomiin lunta (vaikka ei nyt ihan lumelle tossa näytä..). Mietin, että olikohan sittenkään järkeä laittaa tuota lunta, kun muuallakaan maalauksessa ei ole.
No, joka tapauksessa olen varsin tyytyväinen siihen, mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Taulusta on tulossa jotenkin unenomainen. Itse ainakin pidän työni tunnelmasta.

17.3.

Enää viisi 75 minuuttista tuntia aikaa saada työ tehtyä. Kääks ja ei kääks. Kaipa tuo valmistuu. Viime tunnilla oltiinkin käymässä taidenäyttelyssä, joten vasta tänään pääsin jatkamaan työtäni. Hevoseen en tänään enää koskenut. Ajattelin, että aloitan ihmistä ja niiden jälkeen katson kaipaako hevonen vielä ehostusta. Tänään en tosin niin paljoa saanut aikaiseksi kuin olin toivonut, sillä ryhmänohjaajallani oli minulle asiaa kesken tunnin. Pöh, olisi nyt mielummin keskeyttänyt jonkin muun kuin kuvaamataidon tunnin:-(.

Noh, joka tapauksessa, äitini jalat saivat väriä (vihertävää mustaa, ei kyllä hirveästi erotu:D) ja minä sain haalarin päälleni ja kuomat jalkaan. Mikään kohta ei ole lopullisesti valmis, mutta paljoa ei siitä kyllä puutukaan. Toivon mukaan. Tänään haasteena oli selvästikkin värien sekoitus - oikean sävyn saaminen on toisinaan niin hankalaa. Haluiaisin kuitenkin käyttää maalauksessa mahdollisimman samoja värejä kuin alkuperäiskuvassa.

Viime tunnin jälkeen ajattelin lisääväni hevoselle suitset tänään, mutta päädyinkin siihen, että ne olisi kenties järkevintä lisätä viimeisten joukossa. Sitten ei tarvitse enää suitsien remmejä varoa, jos päätänkin maalata hevoseen vielä jotain.

Viisi kertaa jäljellä. Kuulostaa todella vähälle, mutta todellisuudessa siinä kerkeää jo paljon. Ainoa missä saattaa tulla hankaluuksia aikataulullisesti on kasvot. Jotenkin kasvojen maalaaminen on minulle aina ollut hyvin hankalaa. Yleensä vältänkin töitä, joissa pitää piirtää tai maalata kasvot. Johtuen varmasti ihan siitä, etten ole paljoa niitä tehnyt. Siinä vaiheessa, kun kaverit piirteli tyttöjä, prinsessoja, malleja ja sen sellaisia, niin itse pitäydyin maisemissa ja hevosissa. Heppa- ja maalaistyttö kun olen. Tänään jäi kuitenkin työstä hyvä fiilis. Odotan jo innolla keskiviikkoa, että pääsen jatkamaan työtä!

12.3.

Tänään pääsinkin tekemään työtä kunnolla, kun olin hyppytunninkin kuvaamataidonluokassa maalailemassa. Ensimmäinen kuva on lähtötilanteesta ja ylläoleva tunnin lopulta. Pikku hiljaa poni alkaa olla valmiimman puolella, seuraavaksi sitten suitsia ja jos noita ihmisiäkin pääsisi kohta puoleen maalaamaan.

Lisäilin hevosen karvaan hieman punertavuutta ja varjoja. Harjasta tein kevyemmän ja hevonen sai itselleen kaviot ja sukan. Myös sieraimet löysivät paikkansa. Artmedium on tosiaan miun kaveri, sillä pääsee tekemään läpikuultavia kerroksia. Yks haittakin siinä on. Luonnonvalo käy luokkaan niin kovin, että maalauspinta tahtoo kiillellä niin paljon, ettei mienaa nähdä miten se hevonen sieltä tummasta taustasta erottuu. Toinen haaste oli kuvan ottaminen. Nyt se hevonen nousee jo vähän enemmän sieltä taustasta, mutta pitää sitten katsoa ihmisten valmistuttua ettei humma jää taka-alalle, kyse on kuitenkin tummasta hevosesta tummalla taustalla.

Ajankäyttösuunnitelmassani olen hieman jäljessä, sillä olin ajatellut, että tänään pääsisin vaatteiden pohjia tekemään. No onneksi suunnitelmassa on joustavuutta ja vielä on työ valmistumassa kurssin aikana.

Tähän mennessä tapahtunutta

Kuvaamataidon projektikurssilla tavoitteena on tehdä projekti, kuten nimestäkin voi päätellä. Tein tuossa jokin aikaa sitten psykologiassa projektina minä -portfolion omasta kehityksestäni ja ajattelin, että olisi kiva maalata jostain vanhasta valokuvasta. Jonkin aikaa hahmottelin ja kokeilin erilaisia valokuvia luonnoksina ennenkuin päädyin kuvaan, jossa olen pienenä äidin kanssa ponin selässä.

 Projektin oli tarkoitus olla jollakin tapaa jotain uutta, jotain missä haluaa kehittää itseään. Itse teen yleensä varsin pieniä töitä, joten päätin rohkaistua ja lähteä maalaamaan vähän isompaa taulua.

Kuten näette, työ on vielä varsin kesken, eikä valokuvan ponin sävy ole taulussa vielä oikea, vaan nuo ovat kaikki pohjavärejä. Katsotaan mitä tästä syntyy. :-)